perjantai 19. tammikuuta 2018

L'Oreal Paris Color Riche Shine uudet huulipunat ja muistakaa se turvaväli!

Tänä aamuna vein miehen aikaisin aamulla autohuoltoon ja köröttelin aamun pimeydessä ja erittäin liukkaassa säässä mitä rauhallisemmalla ajonopeudella kotiin eli rajoitusten mukaan, joka oli sään vuoksi motarilla 80km tunnissa. 

Minullahan on trauma liukkaista säistä, sillä aikanaan raskaana ja alle 2-vuotias tytär kyydissä olen menettänyt auton hallinnan ja ajanut pellolle. Tiedän tunteen, kun on niin liukasta ja auto vaan lähtee alta. Tuolloin oli painava perhe Chrysler alla ja kitkat ja ajoin mäkeä alas ja auto lähti poukkoilemaan, mitään ei ollut tehtävissä. Joten suorastaan vihaan talviajamista ja nastat ne aina olla pitää. 

Tänään kun köröttelin kotiin Porvoon motaria, aivan kiinni perässäni roikkui oikein sellainen pieni auto (kokoon viittaan siksi, että miten ilkeää jälkeä törmäyksessä tulisi). Kymmeniä kilometrejä tämä auto oli aivan kiinni oman autoni takapuolessa ja minulla rekka edessä ja sää niin liukas, etten uskaltanut rekkaa ohittaa ja karistaa takapuolestani tätä roikkujaa. Koko matkan oli vatsassa iso klimppi ja kunnon migreenihän tästä aamuepisodista seurasi. 

Jännitin niin paljon, että jos tulee äkkijarrutus ja perässäni ajavalla ei ole lainkaan turvaväliä. Hänen auto kun kosahtaa omaani kiinni ja ties minne oma auto siitä taas liukkaalla singahtaa, vaikkapa edellä olevaan rekkaan tai tien penkkaan. En tiedä mitä lopulta tapahtui, mutta useamman kymmenen kilometrin jälkeen tämä 30-vee naiskuski päätti lopulta ohittaa minut. Mielessän manasin, että otan hänen rekkarin pääkoppaani talteen ja soitan hänelle, että ymmärrätkö yhtään miten vaarallista on olla aivan toisen perässä kiinni näin liukkailla. Oikeasti teki mieli ihan huutaa! Hänen rekisterinumeronsa sarkastisesti alkoi vielä sanalla "Ilo" ja kyllä muistan rekisterinumeron vieläkin ulkoa.

Eli muistakaa se turvaväli, se on ensiarvoisen tärkeää aina, mutta aivan erityisesti näin liukkailla. Ennakoikaa, älkää olko toisissa autoissa kiinni, vaikka kuinka luottaisitte omaan ajotaitoonne, niin ette voi luottaa meidän muiden ajotaitoon tai äkillisiin tilanteisiin. 

Matkan varrellakin näin yhden auton tienpenkassa ja poliisiauton paikalla, ei naurattanut ei. Joten kiitos päivän kiukuista ja migreenistä "Ilolle". 
Noh iloisempiin asioihin ja mietinkin tässä muuten, että miten voi yhdistää turvavälin ja huulipunat ja eläimet, noh aivan kepoisasti, jos niin vaan tahtoo. L'Oreal Parisilta nyt vaan on tullut jotain uutta ja aivan ihanaa ja Sokokselta löytyykin jo. Minähän nyt muutenkin rakastan L'Orealin huulipunia ja olen kerännytkin kaikkia limited edition punia aikamoisen kokoelman. L'Orealin punat ovat laadukkaita ja olen pitänyt kovasti myös miltä L'Orealin punat tuoksuu. 

Mutta nyt L'Oreal on kyllä lanseerannut jotain ihan uutta. Hylsyt tuovat minulle mieleen Frozenin jäälinnan ja ovat korumaisen kauniita. Itse punan muoto on erilainen ja kapeampi, kuin perinteisissä L'Orealin punissa. Aina punaa ja huulikiiltoa yhdessä käyttävälle on myös mahtavaa, että näillä punilla saa mitä kauneimman kiillon, eikä itse huulikiiltoa välttämättä edes tarvita. Punat kruunaa vielä aivan mielettömän herkullinen marjainen tuoksu ja sanoisin, että omaan nenuuni nämä tuoksuu aivan mustaherukalle. 

Seuraan jenkkiläistä make up gurua Tatia YouTubessa ja Tatihan aina kanavallaan kertoo niin inhokkinsa, kuin tuotteet joita rakastaa ja Tati rakastaa näitä punia. Joten nyt kuulkaas naiset Sokkarille tai muihin marketteihin, joissa myydään L'Orealin punia, lupaan että ihastutte. 






Meidän eläimillä on selvästi viikonloppufiilis ja nyt meinaan minäkin tempaista jonkun kylmän kääreen otsalleni tähän migreeniin ja toivotella rentouttavat perjantait kaikillle karvattien, turvavälien ja huulipunien merkeissä. 

Onko teillä kokemusta vaaratilanteista liikenteessä tai näistä pepussa roikkujista? Miltä vaikuttaa L'Orealin uudet punat, jotka on saatu blogiin pr-näytteinä?

torstai 18. tammikuuta 2018

Marc Jacobs Daisy Twinkle

Vuoden odotetuin tuoksulanseeraus on jo vuosia ollut minulle Marc Jacobs Daisy tuoksujen ilmestyminen. Daisy tuoksut huumasivat jo vuosia vuosia sitten mennessään, silloin jo kun oli vain yksi Daisy tuoksu. Kun Daisy perheeseen saatiin uusi tuoksuperheenjäsen Daisy Eau So Fresh tuoksun muodossa, meinasin huumaantua innosta ja muistan aivan täydellisesti tuon ensihetken, kun Porvoon Sokoksella Eau So Fresh tuoksua suihkautin ja ostin pullon heti siinä paikassa. En jäänyt odottelemaan  miten tuoksu toimii iholla, vaan tiesin heti, että toimii yhtä kauniisti, kuin alkuperäinen Daisy tuoksukin on toiminut, ihoni rakastaa Daisy tuoksuja. Sukkuloidessani välillä eri tuoksumaailmoissa, olen saanut mieheltä palautetta, että tuoksu vaan niiltä kukkaisilta ja hedelmäisiltä, viitaten Daisy ja samaten myös Escadan kesätuoksuihin, niihin tuoksuihin, joita miehenikin on oppinut rakastamaan minun yllä. 

Alkuperäistä Daisy tuoksua keräsinkin kaikissa mahdollisissa väreissä ja itken vieläkin verta aina ajatellessani, että käytettyäni tuoksut loppuun ja aikani katseltuani tyhjiä pulloja, heitin ne menemään. Mikä vääryys, sillä miten kiva olisi jakaa näissä postauksissa kuvia kaikista niistä Daisy tuoksupulloista, jotka ovat vuosien varrella ilahduttaneet. On ollut mustaa pulloa pinkillä kukilla, hopeista kultaisilla kukilla ja läpinäkyvää vaaleansinisillä kukilla ja tämän pullon jostain syystä kaiketi lempivärin vuoksi olen säilyttänytkin.

Daisy tuoksut ovat minulle syvää tuoksurakkautta, matkoja, muistoja, miten monta asiaa Daisy tuoksut ovat kanssani jakaneetkaan. Kun ensimmäinen Daisy Dream tuoksu sitten ilmestyi, olin viisaampi ja säilytin tyhjänkin pullon ja nyt Dream tuoksuja on blogin myötä kerääntynyt jo useaa eri väriä ja on ihanaa, että kyseinen tuoksukokoelma on täydellinen, eli omistan kaikki Daisy Dream tuoksupullot. 

Kun sain tietooni, että tänä vuonna Daisy on pukeutunut violetin laventeliseen pukuun, en tiedon saatuani meinannut pysyä liitoksissani odotuksen tuskasta. Herkän laventelinen violetti Twinkle kolmikko, kauniine glitter kukkineen toi minulle jollain tasolla vanhan ajan tunnelman mieleen. Tuoksunuotteja tavasin ulkoa ja tiesin jo etukäteen miltei varmasti mikä tästä kolmikosta tulisi olemaan suosikkini, enkä mennyt arvauksessani vikaan. Suosikki kuulostaa sinänsä hassulta, sillä Daisy tuoksut ovat pääsääntöisesti olleet kaikki mieluisia, mutta silti voi aina olla joku sarjasta ylitse muiden ja niin on tälläkin kertaa. 
Daisy Twinkle tuoksu ikonisesta ja ensimmäisestä Daisy klassikosta on tänä vuonna kolmikon voimallisin ja makein tuoksu. Kenties jopa voimallisin Daisy kaikista tähän mennessäni tuoksuttelemistani ja tietääkseni olen tuoksutellut ihan kaikki. 

Daisy Twinkle ensituoksussa purskahtaa ilmoille punaiset marjat ja orvokin kukan lehden tuoksut. Sydäntuoksussa tuoksu puhkeaa kukkaan orvokin ja valkoisten kukkien voimalla. Tuoksun viimeistelee puiset nuotit. 

Daisy Twinkle on joukon huumaaviin kukkaistuoksu, joka yllä nainen huomataan.  Tuttu ja perinteinen Daisy limited edition Twinkle versiona on kesän runsain ja makein marjainen kukkakimppu. Kaikkia runsaampia tuoksuja rakastaville tämä huumaavaa kesäinen houkutus on varmasti suurta rakkautta. 

Daisy Dream Twinkle on kaikkien aikojen puhtain Dream tuoksu. Daisy Dream Twinkleen varmasti viehättyy, jos rakastaa aamukasteen puhdasta tuoksua tai tuulessa kuivunut puhdas pyykkin on omiaan kuvaamaan tätä tuoksua. Toki tässäkin tuoksussa voi aistia perinteisen Daisyn tuoksun, mutta hyvin vienona ja salaperäisenä, kauniisti piilotettuna kaiken puhtaan keskelle. 

Tuoksunuotit Daisy Dream Twinklessä on suorastaan syötävän herkulliset. Ensituoksussa herkästi ilmoille leijailee kirsikan pirteä tuoksu, liittoutuen pian sydäntuoksun  valkoisten kukkien kanssa  yhteen. Tuoksun kietoo ympärilleen metsämarjat ja maitomousse tuoden juuri Daisy Twinklelle aivan oman persoonallisen puhtaan säväyksen kukkien ja marjojen joukkoon. 

Daisy Dream Twinklessä on kolmikon tavallaan miedoin tuoksu, juuri tuon tuoksun kauniin puhtaan henkäyksen muodossa, jonka uskon tulevan maitomoussesta. 



Oma ehdoton suosikkini kolmikosta, kahta muuta tuoksua mitenkään vähättelemättä, mutta kun tämä Daisy Eau So Fresh Twinkle on aivan mielettömän ihana ja uskon sen johtuvan siitä, että kerrankin tuoksu, joka tuoksuu aivan aidolla vadelmalle. 

Nyt ei kenellekään enää tule yllätyksenä ensituoksun vadelma ja ooh miten aidolle ja kauniin makealle vadelmalle tämä tuoksuukaan. Ilokseni vadelma myös jää tuoksumaan, eikä katoa liikaa muiden tuoksunuottien joukkoon, kuten monissa tuoksuissa ensituoksun suhteen käy. Vadelmaa kannattalee kauniisti sydäntuoksun orvokki ja ruusu. Ruusun kuitenkaan mitenkään puskematta läpi, vain hennosti pehmentäen vadelmaa. Tuoksun viimeistelee mustaherukka ja kermavaahto, kermavaahdon kauniisti pehmentäen ja samalle mustaherukan tuoden terää tuoksulle. Tuoksu on aivan ihana cocktail kaikkea mitä oma tuoksunenäni pitää hyvänä tai suorastaan rakastaa. Tässä on tuoksu, joka vaan tekee Daisystä sen, mihin Daisy tuoksuissa jo ensituoksutuksella alunperinkin rakastuin, säilyttäen jotain vanhaa perinteistä Daisyä, mutta kauniisti muuntautuen. 

Ohessa vielä kokoelmani eli kaikki Daisy Dream tuoksut. Päätin jossain kohden nyt tammikuussa, etten arvota tai laita tärkeysjärjestykseen asioita, jotka ovat yhtä hyviä. Miksi puristaa itsestään sellaisia päätöksiä. Kaikki Daisy Dream tuoksut ovatkin mielestäni yhtä hyviä, mutta Twinkle kolmikosta uskallan sanoa, että Daisy Eau So Fresh oli tällä kertaa suosikkini, joka räjäytti samalla tavoin maailmaa, kuin aikoinaan ensimmäinenkin Eau So Fresh. Ah vadelmalta tuoksuva Daisy, olen taivaissa.

Mitä pidätte Daisy tuoksujen laventelisesta asusta ja miltä kolmikon tuoksut kuulostaa, löytyikö joku oma suosikki näistä tai onko joku muu Daisy suosikki? Mitä sinun mielestä valitessasi tuoksua, tuoksusta tulisi löytyä ja kuinka paljon tuoksupullon ulkonäkö vaikuttaa valintaan?

Tuoksuvan kaunista torstaita kaikille ja tuoksuthan olen saanut blogiin pr-näytteinä. <3


keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Maailman ihanin ilta The Greatest Showman

Eilen oli niin kiva päivä, sillä ensin treffasin hyvää ystävääni Ninaa sushin ja elokuvan "All the Money in the World" tiimoilta ja illalla menimme Tädit tubettaa muodossa vielä The Greatest Showman kutsuvierastilaisuuteen. Kumpaakin elokuvaa muuten tähditti Michelle Williams ja kumpikin elokuva perustuu tositapahtumiin. 

"All the Money in the World" oli hyvä elokuva ja itse tarina oli mielenkiintoinen. Ehkä tarinan olisi saanut kutistettua hieman tiiviimpään muotoon, mutta jo itse tositarinan vuoksi koin, että kannatti katsoa ja Michelle Williamshan on loistava. 

 *Elokuva kertoo 16-vuotiaan John Paul Getty III:n (Charlie Plummer) kidnappauksesta ja hänen omistautuneen äitinsä Gailin (Michelle Williams) epätoivoisesta yrityksestä saada poikansa miljonääri isoisä (Christopher Plummer) maksamaan lunnaat. Getty vanhemman kieltäytyessä, ja sieppaajien muuttuessa yhä epävakaammiksi ja brutaalimmaksi, Gail yrittää vedota häneen. Poikansa elämän ollessa vaakalaudalla, Gailista ja Gettyn neuvonantajasta (Mark Wahlberg) muodostuu epätavalliset liittolaiset kilpailussa aikaa vastaan. Kilpailussa, joka lopulta paljastaa rakkauden todellisen arvon suhteessa rahaan.
Tämä vahinkoräpsy on varsin koominen, sillä paljastaa taas kerran miten hutilomaisesti olen laittanut luomiväriä. Vannon, että aamusta luomivärit näyttivät paremmilta, mutta iltaa kohden ehkä pientä liikehdintää luomivärin saralla oli päässyt tapahtumaan.  Oi että nuo lippaluometkin, sieltä ne ryppyisenä painaa jo alas, mutta minkäs teet, kilometrejä on jo mittarissa. Siitä vaan en ole saanut vielä tolkkua, kun en ole mikään luomivärin laiton asiantuntija, että kun lippaluomet painaa, pitääkö luomiväriä laittaa enemmän vai vähemmän. Tällä kertaa kokeiluna oman maun suhteen, enemmän on enemmän. ;) Kuvaa katsellessa tuli kyllä myös mieleen, että tarttisikohan noille kulmakarvoille tehdä jotain, himppasen on eri paria. ;)

Oli miten oli, rakastan tätä I Love me-messujen tiimoilta saatua Nyxin "Smoke Screen" luomiväripalettia, tässä vaan on täydellisen näyttävät sävyt ja sitä jotakin ja ah pientä blingiä. Pigmentti on runsas ja loistava ja ei pöllyä, saa kauniin meikin, jos vaan sen osaa laittaa.  Maijulle laitettiin samaisella luomiväripaletilla lilaa luomille. Jeps kyllä tätien motto aina vaan on "Osta Nyxiä, voit vaikka kyxiä". <3

Tällä kertaa ajattelin myös paljastaa huulten salaisuuden ja niissä on yhtä lempparihuulikiiltoani Max Factorin Honey Lacquer huulikiiltoa ja sävyssä "Honey Lilac". 



"The Greatest Showman"  ihastutti ensiminuuteilla. Positiivinen elokuva, jossa oli mielettömän hyvä henki. Elokuva on visuaalisesti loistokas ja kaunis, näyttelijöiden positiivisella latauksella oleva yhteinen kemia huokui valkokankaalta ja kyllä Hugh Jackmanin hymy. Hughia sanotaan Hollywoodin mukavimmaksi kaveriksi ja se näkyy. 

Elokuva oli inhimillisyyden julistus ja miten jokaisen tulisi hyväksyä toisensa ja itsensä juuri sellaisena kuin on. Miten tosi ystävyys ja rakkaus ei katso asemaa eikä ulkonäköä ja miten paljon tärkeimpiä arvoja ovat kaiken kullan ja kimalluksen sijaan. 

Vaikka en ole täysin varma oikean P.T Barnumin motiiveista, oliko taustalla menestys ja raha, vai myös aito ystävyys ja hyväksyntä kaikenlaisia ihmisiä kohtaan, rotuun, sukupuoleen, karvoihin tai mihin tahansa seikkaan katsomatta. Otan elokuvan sanoman kuitenkin täysin hyvyyden sanomana, miten tärkeintä on tuottaa iloa ja hyvyyttä ympärille ja hyväksyntää. 

Elokuva nostatti mielen uskomattomiin sfääreihin ja olin samaan aikaan liikuttunut, teki mieli laulaa ja tanssia ja en tiennyt miten päin olisin ollut. Koko ajomatkan kotiin kuuntelin YouTubesta musikaalin musiikkia ja halusin pitkittää elokuvan taivaallisen hyvää tunnelmaa yön pikkutunneilla saakka. 

The Greatest Showman on menevää musiikkia pullollaan oleva musiikaali, mutta niin paljon enemmän, se on ylistys erilaisuudelle, aitoudelle ja hyvyydelle. Sellainen seikka vielä, että kun kaikki musikaalin näyttelijät olivat kokoontuneet Nykiin harjoittelemaan musikaalin kappaleita, oli Hugh Jackmanilla laulukielto nenästä leikatun ihosyövän vuoksi. Tällä videolla näette miten hyvin Hughilta lopulta tuo laulukielto sujui ja miten lopulta kappale voi mennessään ja otti valtaansa, ah mikä musiikin voima! Mikä iloittelu ja kertoo miten paljon juuri iloa musiikki tuo niin monissa muodoissaan. 

Jos haluatte nousta musiikin ja hienon tarinan avulla pilviin ja teissä asuu myös hieman lapsen tapaa katsella maailmaa, niin hyväksyen ja ihaillen maailman ihmeitä, menkää katsomaan The Greatest Showman, sillä minäkin aion mennä ja heti tällä viikolla vielä perheen kanssa uudelleen. Tämä on elokuva, jonka haluan myös omistaa ja saada omaan videohyllyyni, rakastuin kyseiseen leffaan ja tädit antoikin eilen viisi tähteä. 

The Greatest Showman musiikki on loistavaa ja mukaansa tempaavaa, mutta yhtä kappaletta, joka saa ihon kananlihalle olen kuunnellut jo kymmenen kertaa ja se on "Never enough", oih kuunnelkaa. <3


Eilisen upean päivän kautta toivotan kaunista ja lumista iltaa. Teemana nauttikaa elämästä, etsikää vain sitä aitoa, älkää tarttuko kultaan ja kimallukseen, sillä vain aito ystävyys ja rakkaus lämmittää ja ennakkoluulot romukoppaan, kaiken inhimillisyyden nimissä, kuten tämän leffankin. <3

Vielä yksi klippi, mikä voima astua nurkasta valoon ja miten musiikki yhdistää ja tuo voimaa ja mitkä laulun sanat. The Greatest Showman on ennen kaikkea elokuva itsensä  hyväksymisestä ja kyllä itkettää vieläkin tätä nakutellessa. <3

Kiinnostuitteko, pidättekö musikaaleista?

*THE GREATEST SHOWMAN on rohkea ja ainutlaatuinen musikaali, joka kertoo viihdealan synnystä. Tositapahtumiin perustuva tarina juhlistaa sitä taianomaista tunnetta, joka valtaa meidät unelmiemme käydessä toteen.

Uskomaton kertomus visionääristä P.T. Barnumista, joka perusti tyhjästä lumoavan sirkusspektaakkelin. Tästä valloittavasta show’sta mitä erilaisimpine tähtineen tuli maailmanlaajuinen sensaatio

tiistai 16. tammikuuta 2018

Nais-ja miesluolat tekeytymässä ja isi on paras!

Viikonloppuna saatiin paljon aikaiseksi ja yksi Ikea-reissukin kuului hommiin mukaan. Nais-ja miesluolat ovat hiljakseen tekeytymässä, mutta eivät alkuunsakaan valmiita. Kuvat ovat sumuisia, koska hitsi vieköön missä on valo päivisin, oikeasti! Noh joka tapauksessa, meillähän on kaksi lasta muuttanut pesästä ja vihdoin vuosien jälkeen ollaan otettu neliöt haltuun ja päätettiin järkätä kummallekin omat luolat. Mies katsoo urheilua omassa luolassaan ja perheen telsu on sitten erikseen. Nuo liput muuten roikkuvat verhoina siksi, että siinä kohden paistaa aina aurinko suoraan telkkariin. Mutta jotain verhon tynkää pitäisi siihenkin kehitellä. 



Miesluolassaan mies joutuu kestämään myös meikäläisen vaatteita ja lasten hylkäämiä pehmoleluja. Imuri sentään on normaalisti autotallissa. Siltikin miehen miesluola alkaa olla suht hyvässä hapessa, toisin kuin oma naisluola hakee vielä täysin sisustustyylisuuntaansa. 
Omassa naisluolassa on sänky, jotta voin mennä tarvittaessa miehen kuorsausta pakoon tai toimii vierashuoneenakin. Tyynyt ja sängynpäällinen kaipaa uudistusta, mutta jollain tarvitsi sänky peittää, joten mennään näillä tovi. Eli oikeastaan koko naisluolan sisustus on vielä auki. Mutta yksi pääasia siellä on nyt kunnossa. Kuten anonyymi tuossa kirjoitteli meikäläisestä jokin aika sitten runon: Anonyymi2. tammikuuta 2018 klo 13.42
Kotirouvalla lokoisat päivät, hän kynsiään viilaa ja skumppaa juo.
Ja sitten kun alkaa kyllästyttämään, hän viipottaapi shoppailemaan.
No taas elämä maistaa kun tuoksuja nuuhkii ja mukikasoja ihailla saa.😊

Niin nythän on sitten naisluola, jossa nuuhkutella tuoksuja päivät pääksytysten, ihailla kosmetiikkaa ja mukikasoja. Tosin viini/skumppakaappi on tuolla miesluolassa, meniköhän tässä jotain suunnittelussa pahasti pieleen. No ei kuulkaas sittenkään mennyt, sillä meikäläinenhän ei juo alkoholia, vaikka absolutisti en olekaan. :)

Muumimukit eivät ole minun, vaan kummit ja mummit kerää niitä tyttärille ja omat mukikasat käsittää tuon Disney-mukikokoelman, jonka keräilyn aloitin vuonna -96 ja joka on tavallaan vieläkin auki, vaikka mukien valmistus on lopetettu jo n. 12-vuotta sitten. Noin muuten en kerää muita Disney-mukeja, enkä erikseen muita mukisarjoja. 



Kynsilakat majailee lasten hylätyssä heppatallissa ja olleet kyseisessä laatikossa jo vuosia. Mitä kertoo äidin säälittävistä tunteista, kun ei noita heppalappuja edes raaski ottaa irti ja juuri nostalgian vuoksi kynsilakat tuossa lootikossa majaileekin, koska en henno vaihtaa sitä mihinkään mukamas koreampaan. Kyseinen laatikko on nostalgialaatikko, muistutus siitä, kun lapset vielä leikki ja olivat pieniä. 
Siellä ne tuoksut on kaapissa, suojassa valolta ja auringolta. Muu kosmetiikka ja mukit vihdoin esillä, eikä vaan jossain nurkassa ja mukit keittiönkaapeissa piilosilla. 



Isi on paras lukee naisluolan sängyssä kaiverrettuna ikuisesti sängynpäätyyn. Aika suloista hih ja sekopäistäkin, sillä eihän sänkyyn nyt saa mitään kaiverrella, mutta jotenkin sympaattisen iloisesti sydämessä muljahti tämän nähdessä, tyttäret. <3
Kyllä nämä huoneet vielä valmiiksi tulee ja sitten kun on aikuisten oikeasti valmista, ehkäpä ööh ensi kesänä ja valoa riittävästi, laitan uudet paremmat kuvat. Nyt haetaan vielä sitä sisustustyylisuuntaa, vaikka kyllähän se kodin muun sisustuksen kanssa linjassa tulee menemään. Mutta rojut on järkässä ja kuorsausta pakoon sänky, johon on kaiverrettuna "isi on paras", niin sanoisin että jo puoli voittoa ja aika pähee homma. 

Olisiko oma luola haaveissa ja jos sellainen on, mitä siellä säilytät tai mitä säilyttäisit haaveittesi luolassa tai ihan mitä tahansa muuta jorinaa olisi kiva kuulla. 

Tästä hilpaisen Helsinkiin ensin tapaamaan ystävää ja illalla tätejä odottaa kunnon show, siitä lisää myöhemmin eli superia päivää kaikille.  <3


sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Aamiaista ja asiaa uupumisesta

Kuten tuossa aiemmin kerroinkin, niin tätien kanavalla oli vieraana Hanna Pakarinen ja me myös vierailimme Hannan kanavalla ja emme millään kevyellä aiheella, vaan keskustelimme burn outista eli loppuunpalamisesta. Muistan, että olen joskus blogin alkuaikoina asiaa täälläkin sivunnut, mutta sen enempää en ole halunnut asiaan palata. 
Kuten Maijukin videolla kertoo, niin vanhaan tuskaan ja henkilökohtaiseen epäonnistumisen tunteeseen oli vaikeaa palata, jopa itkettikin. Vaikka videolla vain raapaisemme pintaa ja on hyvä muistaa, että burn outin ja masennuksen tasoja on niin monenlaisia, ettei aiheesta koskaan voi oikein puhua muuta, kuin yksilötasolla. Siltikin aiheesta avoimesti keskusteleminen toivottavasti auttaa joitain sielläkin ymmärtämään, ettei burn out tee kenestäkään epäonnistunutta. Mielen sairaudet ovat myös yhtälailla fyysisiä, aivot voivat sairastua yhtä hyvin, kuin vaikka vatsa tai jalka. Selkeästi mieleen liitämme sielun ja sielun tulisi aina olla vahva, tai muuten se on epäonnistunut, noh eihän se tietenkään näin ole. 

Videolla kerromme kaikki omat kokemuksemme burn outista, mutta sen voin tässä vielä erikseen kertoa, ettei mikään enää ollut sen jälkeen kuin ennen. Ymmärsin, jos en kuuntele itseäni, voin sairastua uudelleen ja jos en ylikierrosten jälkeen himmaa ja lepää, niin keho ei jaksa. Uskon myös siihen, että kun on pohjalla käynyt, mieleen jää trauma ja jaksaminen ei koskaan ole enää täysin samanlaista, sillä liian kovaa menoa siivittää pelko, mitä jos sairastun uudelleen.

Oma suurin ongelmani on jatkuvat univaikeudet ja tietynlainen herkkyys. Imuroin muiden tunteita, käytän energiaa turhan murehtimiseen ja helposti tämä kaikki vaikuttaa yöuniin.  Jos on stressi tai kiire, yöuniin se vaikuttaa heti. 
Menneestä työuupumuksesta on ollut hyötyäkin, tiedostan aina milloin menee liian lujaa ja osaan himmata heti. En enää edes pidä ylikierrosten tunteista, jotka ennen saivat eniten rattaisiin vauhtia ja asioita aikaiseksi. Nykyään koen ylikierrostilan epämiellyttäväksi ja olen  myös aika huonokin kestämään vähäisiä yöunia. 
Videomme tarkoitus on kuitenkin muistuttaa muille ihmisille, että ettette ole yksin, jos uupumus on päällä. Muistakaa puhua läheisille ja ihmisen elämä on liian lyhyt häpeän tunteisiin.  Oli jopa merkillisen vapauttavaa joskus muinoin olla hetki siellä pohjalla, nollata kaikki ja kertoa läheisille ja tutuille, että näin on  nyt käynyt. Siitä tilanteesta ei ollut, kuin suunta ylöspäin. Mutta tämäkin on subjektiivinen asia, sillä tiedän ihmisiä, jotka eivät toivu näistä asioista koskaan ja burn out voi laukaista jopa loppuelämän kattavan masennuksen tai mielenterveydellisiä ongelmia. 
Oletko kokenut uupumuksen, masennuksen tai kärsitkö masennuksesta? Onko vinkkejä, miten ihmisen tulisi toimia, kun on tunne ettei enää jaksa? Videolla asiaa enemmän. 

Levollista sunnuntaita kaikille. Hei ja tädeilta uupuu kanavalta enää 18 tilaajaa ja tonni tulee täyteen. Eli tädit ovat kiitollisia, jos tilaatte meidän kanavan ja Hannan kanavan voi taas tilata täältä. :) 


lauantai 13. tammikuuta 2018

Mitä on aito kauneus?



Paljon keskustelupalstoilla näkee keskusteluja kauneudesta tai arvostellaan ihmisten eri makua, tyyliä tai vaikkapa kauneusleikkauksia ja ajoittain itsekin ystävien kanssa tulee pohdittua mitä se on, se aito kauneus? Myönnän olen joskus järkyttynyt, kun joku filmimaailman tähti, josta olen kovin pitänyt ja häntä arvostanut, on kiristänyt kasvonsa niin kireäksi, etten enää ymmärrä hänen näyttelemisestä mitään, koska hänellä ei ole enää lainkaan ilmeitä! 

Olen aavistuksen pettynyt fanittamaani tähteen ja helpottunut niiden tähtien osalta, jotka eivät ole toimineet näin. Mietin paljon miksi olen sitten helpottunut, että jotkut tähdet eivät ole kiristäneet kasvojaan, no koska se kenties antaa minulle helpotuksen tunnetta oman rapistumisen suhteen, koska tähdetkin vanhenevat samassa linjassa kanssani ja jotenkin muuttuvat inhimillisemmäksi edessäni eli vanhenemiselta ei säästy kukaan. Eli jollain lailla tämä ajattelu lähtee minulla itsekkäästä näkökulmasta. 

Jopa saattaa viritä kade ajatuksia, että eivätpä tähdetkään ole sen ihmeellisempiä, kuin me muutkaan, hekin vanhenevat. Arvostan kuitenkin kovasti itsetunnon lujuutta, että pystyy Hollywoodin kaltaisessa myllyssä olemaan sortumatta kauneusleikkauksiin tai tehden ne niin taidolla, ettemme me tavikset niitä edes huomaa. Sillä terveellä tavalla itsevarma ihminen kantaa itsensä aina kauniisti. 

Mutta kaikkihan eivät voi olla itsevarmoja eihän. Joidenkin tähti voi olla hiipunut tai voita on leivän päälle saatava ja pysyttäydyttävä nuoruutta ihannoivassa koneistossa hinnalla millä tahansa. Jotkut työskentelevät ammatissa, jossa ovat suurennuslasin alla koko ajan tai työskentelevät kauneuden parissa, jolloin oma ulkonäkö on työn saannin paras käyntikortti. Mitä minä tiedän heidän paineista? Jokainenhan meistä tietää, että maailma on nuorten ja me 40+ vuotiaat emme ole, sanotaan mitä sanotaan, kuuminta hottia maailmalla tai täällä koto-Suomessakaan. 

Tästä syystä kaikille sallittakoon lupa tehdä omalle keholle mitä kukin haluaa, sillä koskaan emme tiedä mitä kaikkea taustalta voi löytyä. Otetaan esimerkkinä oma röllömahani, joka on ollut arka kohtani siitä lähtien, kun tulin murkkuikään. Erään pojan minulle sanomat sanat 17-vuotiaana seisoessani bussipysäkillä "oletko raskaana vai muuten vaan läski", on kirjoitettu kiveen, koska se iski siinä kohden arimpaan kohtaani ja teki minusta ihmisen, joka alkoi tarkkailla miten peitellä mahansa. 

Joten kyllä kiitos, olisin voinut hyvin käydä imuttamassa tuon mahan pois jo silloin epävarmana 17-vuotiaana ja tänä päivänäkin, sillä sehän haittaa jo istumismukavuuttakin nykyisin. Voisin myös imuttaa kaksoisleukani pois, ehkäpä erittäin ryppyiselle dekoltee-alueellekin voisi tehdä jotakin ja jos lippaluomet alkaa liikaa painamaan, niin ehdottomasti niiden roikkuessa jo silmien päällä voisin haluta tehdä asialle jotakin. 

Ensimmäisenä tapetilla kuitenkin on kolmen luomen poisto kasvoista, mukavia nämä ikääntymisluomet meinaan. Hampaidenvalkaisu kuuluu jatkuvaan kauneuden hoidolliseen ylläpitooni, kuten kasvohoidot ja hiusten raidoituskin. Miten nämä hoidot eroaa sitten esimerkiksi silikonirinnoista? Jos jollain on olemattomat rinnat tai imetyksestä tyhjiksi pusseiksi voipuneet tiskirätit, niin miksipä ei, jos siitä saa itselleen hyvää oloa ja vielä itsetunnolle boostia.

Itse en ole kiinnostunut näistä rinta-asioista, mutta kuten sanottu, maharöllykkä saisi lähteä! Peräänkuulutan kuitenkin sitä, että mitä on aito kauneus tänä päivänä, koska niin monet naiset meikkaavat, laittavat hiuksiaan, tatuointeja, lävistyksiä, korvareiät, tatuoidaan itselle kulmakarvat tai silmien-ja huultenrajaukset jne. Näitä asioita olisi pidetty paheellisena ja huonon naisen merkkeinä vielä 100-vuotta sitten.

Missä menee raja mikä on aitoa kauneutta ja mikä ei? Ehkä omasta mielestäni siinä, että jos kasvojen leikkely menee överiksi, ettei ihminen oikein näytä enää ihmiseltä, vaan sketsihahmolta jo. Mutta niin kauan kuin ihminen laittautuu edes jollain tasolla, ei kenties enää voida puhua ainakaan luonnonkauneudesta, eli luonnonkauniita taitaakin olla aika harvassa? 

Silloin kun mieli vaeltelee arvostelemaan toisen tekemiä kauneusleikkauksia, asia joka on itsellekin tapahtunut, ei vain kerran vaan useasti, haluaisin, että jokainen laittaisi käden sydämelleen ja kysyisi itseltään, mitä jos minulla olisi pankkitilillä miljoonia ja miljoonia euroja, olisinko siltikin vain ihan luonnonkaunis luomu vai parantaisinko kenties joitain kohtia itsessäni, mikä ikinä kenenkin oma korjattavat kipukohdat onkaan. Kuten sanottu, tunnustan, minä parantaisin! 

Joten koen hieman hurskasteluna itseltäni arvostella ihmisiä, joilla on varaa käydä kauneusleikkauksissa, koska varmasti itsekin kävisin, jos varaa olisi eli olenko minä jotenkin tuomitsevaisuudessani jopa etäisesti kateellinen heille, koska he voivat tehdä jotain sellaista, mitä minä en ikinä voi? Syyttäen heitä pinnalliseksi, vaikka itsekin sortuisin samaan, jos siihen olisi mahdollisuus?

Tosin on tässä kauneusleikkauksiin menossa muutama muttakin, vaikka olisi miten tahansa paljon massia. Yksi on ääretön laiskuus eli en ole edes noita luomia saanut aikaiseksi poistaa. Toisekseen kipu, parantuminen ja riskit. Joten vannomatta paras, jaksaisinko kuitenkaan käydä erilaisia operaatiota rikkaanakaan läpi tai pelkäisinkö jopa operaatioita, mutta paha on sanoa, kun en ole siinä tilanteessa. Mutta ainakin kävisin erilaisissa kaksoisleuan jyystämishoidoissa taatusti tämän tästä, saadaanhan sitä näkyviä tuloksia aikaiseksi ilman leikkausveistäkin. 

Mitä minulle sitten on aito kauneus? Se on mummini tuikkivat silmät ja jokainen ansaittu uurre hänen kasvoillaan, se on viattoman lapsen hymy, se on onnellisen ihmisen kasvot ja aurinkoinen nauravainen suu, kasvot, jotka hymyilevät koko kasvoillaan, eikä vain huulillaan eli kasvot, jotka hymyilevät sydämellään.

Se voi olla yhtä lailla valkaistu hammasrivi, silikonirintainen tissivako, hiuksien pidennyksillä varustettu pää, sillä se on yhdentekevää onko kyseisellä ihmisellä peppuimplantit tai tatuoidut kulmakarvat, sillä aito kauneus tulee sisältä, se tulee ihmisten hyvyydestä, viattomuudesta, mutta yhtä lailla elämänviisaudesta.

Haha eli toivottavasti joku plastiikkakirurgi tämän nyt lukaisee ja täältä lähtisi nyt ensialkuun luomet kasvoilta, kolmoisleuka ja jos vielä se röllö maha laitettaisiin samaan hintaan ja kiitos jotain tarvitsisi tehdä näille alas valuville piirteillekin, jotain iloista!

No mutta mitä sinulle on aito kauneus ja miten koet asian, että onko meillä kenelläkään oikeutta tuomita toisen valintoja? Vaikka en itsestäni koskaan Barbie-nukkea haluisikaan, niin olisi se vaan niin mojovaa, nuo valuvat huupieletkin tosiaan käydä jossain kohottamassa, ettei kasvojen ilme nyt ikääntyessä olisi koko ajan hieman suruisa, en minä nyt tältä sentään haluaisi näyttää, surulliselta. 

Ohessa linkki Hehku-ohjelmaan, jossa sain vierailla neljässä osassa aikoinaan ja jossa minulle laitettiin geelikynnet, ripsien-ja hiustenpidennykset ja kerron ohjelman lopussa, mitä minä niistä pidin vai pidinkö ollenkaan. Ohjelmassa myös pohdin miten aiemmin koin pinnalliseksi, jopa geelikynnet ym. ja miten se näkemys muuttui itsetunto boostin ja hemmottelun kautta. Myös se tulee lopussa Hehku-ohjelmassa sanottua, että jokaisen meidän kannattaa katsoa ihmistä pintaa syvemmältä, siellä se sydänkin sykkii. 

Jos joku minulle nyt on aidointa kauneutta, on se ettei ihminen yritä olla mitään muuta, kuin on ja tällä tarkoitan ihmisen luonnetta, en kuorrutusta. 

Jos joku rohkenee tunnustaa haaveilevansa jostain operaatiosta, olisi mielenkiintoista kuulla tai jos olet käynyt jonkun kauneusoperaation, niin miten se meni ja oletko tyytyväinen?

Kaunista lauantaita kaikille, toivottelee meikkaileva, hiuksia raidoittava Tiia, jolta on yksi luomi poistettu ja hampaitakin valkaistu useamman kerran eli kaikkea muuta, kuin luomu ja eihän sitä vielä tiedä mitä ja milloin tässä jotain lisää operoidaan, hih.